sunnuntai 25. helmikuuta 2018

FIKTION MAHTI - SUUREMPI KAIKKEA

kuva wikipedia commons
Yuval Noah Harari toteaa kirjassaan Sapiens - Ihmisen lyhyt historia, ettei yksikään apina suostuisi luopumaan ensimmäisestäkään banaanista vain koska sille luvataan kuoleman jälkeinen mielettömän upea banaaniaarre apinoiden taivaassa. Apinan mielikuvitus ei alkuunkaan riitä moiseen. 

Onko mielikuvitus siis ihmisen taakka? Meitä voidaan huijata niin, että pelkäämme helvettiä, uskomme yksisarvisiin tai sijoitamme bitcoineihin. Murehdimme asioita, joita ei ole edes olemassa.  

Harari kuitenkin ylistää fiktiota. Hänen mukaansa fiktion ansiosta ihminen pystyy tekemään yhteistyötä joustavasti monien täysin vieraiden ihmisten kanssa. Yksilön fiktio voi olla harhaista houretta, mutta yhteisön jakama fiktio mahdollistaa laajan yhteistyön. 

Simpanssit elävät laumoissa, mutta lauman tyypillinen koko on 20-50. Sitä suuremmissa laumoissa hierarkiat horjuvat ja lauma hajoaa pienemmiksi, hallittavimmiksi kokonaisuuksiksi. Jotkut sosiologit ovat päätyneet, että ihmisen kohdalla vastaava lauman yläraja olisi 150 henkeä. 

Hararin mukaan juuri jaettu fiktio oli ihmisen keino luoda suuria, tuhansien ihmisten yhteistyöhön kykeneviä yhteisöjä. Hän rinnastaa oheisen Saksan Stadelista löydetyn leinonapatsaan ja Peugeot yhtiön leijonahahmon. Jospa niiden merkitys olisi sama?

Sen enempää leijonajumalaa kuin Peugeot yhtiötä ei ole varsinaisesti olemassa. Peugeot on kollektiivista tai juridista fiktiota. Peugeot työllistää ihmisiä, tuottaa autoja ja voittoa, mutta kaikki Peugeot autot voidaan romuttaa, kaikki johtajat ja työntekijät irtisanoa, tehtaat myydä ja Peugeot on yhä vain olemassa. Peugeot ei ole mitään konkreetista. Jos sen sijaan tuomari määrää Peugeotin konkurssiin, se lakkaa olemasta. Siihen ei uskottaisi enää. Peugeot leijonalogoineen on siten kollektiivista fantasiaa, joka yhdistää ihmisiä tekemään autoja. Kenties samaan tapaan kuin Stadelin leijonajumala yhdisti muinaisia saksalaisia metsästämään ja sotimaan. 

Myöskään Porin kaupunkia ei varsinaisesti ole olemassa (toki on taloja ja teitä, tarkoitan hallintoa). Koska minä ja monet muut uskovat Porin kaupunkiin (minä uskon, Herra auta minun epäuskoani), menen töihin ja luotan saavani palkan tuolta mielikuvitusolennolta. Toistaiseksi palkkaa on tullut. 

Tietysti myös palkka on fiktiota. Rahan esiasteena voi pitää Sumerilaisten 3000 eKr kehittämää ohrarahaa. Se ei ollut fiktiota, se oli ohraa. Sumerilaiset valmistivat paljon noin litran mittoja, koska palkat maksettiin niiden avulla - tavallinen ihminen saattoi tienata noin 60 silaa (1 sila on noin 1 litra) kuussa. Vähitellen ihmisen vilkas mielikuvitus puuttui peliin. Ohraraha oli kömpelö ja sitä oli vaikea kuljettaa ja säilyttää. 2000 eKr Mesopotaniassa keksittiin hopeasekeli. Ihmiset alkoivat uskoa, että hopearaha on arvokas. Onhan se, jos siihen uskotaan. 

Ihmiset voivat myös lakata uskomasta. Kun ranskalaiset lakkasivat uskomasta kuninkaan pyhyyteen, tämä menetti valtansa ja henkensä. Valuutta tai osake menettää arvonsa, kun siihen ei enää uskota. Kun asiaa ajattelee, maailmamme pyörii uskon varassa, myös maallistunut maailmamme. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti