- Aivotutkimus on suunniteltu tekemään
opiskelijat hulluiksi.
- Miten niin?
- Koska mikään ei ole helppoa ja
suoraviivaista. Näkeminen ei voi tapahtua pelkästään takaraivolohkon
näköalueella, vaan vähän siellä sun täällä. Kun siirrytään ohimolohkoon, meno
menee entistä villimmäksi.
- Jaa… ei kai se nyt niin ihmeellistä.
Ohimolohkossa oli kuuleminen ja …
- Ei noin voi sanoa. Kuuloaivokuori on
kyllä ohimolohkossa, ja se hoitaa kuulemisen perusjutut, mutta esimmerkiksi
päälaenlohkossa on alue, jossa kuultua, nähtyä ja kehossa tunnettua
yhdistellään. Ohimolohkon sisältä taas löytyy mantelitumake joka lisäilee
kuultuun tunne-elämyksiä.
- Okei. Voiko sanoa, että näkeminen
tapahtuu pääosin takaraivonlohkossa ja kuuleminen pääosin ohimolohkossa. Se
olisi ihan helppoa. Lisää aina vaan tuo ”pääosin”.
- No joo. Mutta sitten tullaan kielellisiin kykyihin.
Ohimolohko on kielellisten kykyjen kannalta aivan keskeinen, mutta et silti
voi sanoa, että kieli toteutuu pääosin ohimolohkossa.
- Miksen?
- Koska puheen tuottamisen kannalta
olennainen Brocan alue onkin otsalohkossa.
- Mitäs se ohimolohko sitten tekee.
- Siellä on mm. Wernicken alue, joka on
tärkeä kielen ymmärtämisen kannalta.
- Okei. Anna kun arvaan: Se on tärkeä
alue, muttei ainoa.
- Jep.
- Ei toikaan ole kauhean paha. Sanoo
vaan, että puheen tuottaminen on otsalohkossa Brocan alueella ja puheen
ymmärtäminen ohimolohkon Wernicken alueella.
- Mitä unohtu?
- Pääosin Brocan ja pääosin Wernicken
alueella.
- Okei. Mutta ei tuokaan ihan riitä.
- Eipä tietenkään (narskuttelee
hampaitaan).
- Brocan alue ei nimittäin pelkästään vastaa
puheen tuottamisesta, vaan osallistuu jollakin tavoin myös kielioppiin. Sitten
jos puhutaan lukemisesta ja kirjoittamisesta…
- Anteeksi että puhun päälle, mutta mä
en pysty ottaa enää lisää vastaan. Otsalohkon Broca on pääosin puhuminen ja ohimolohkon
Wernicke pääosin ymmärtäminen. Se saa nyt riittää.
- Ok. Mutta ohimolohkon tärkein tehtävä
oikeastaan puuttuu.
- Jaa että tää oli vasta veryttelyä
(tuijottaa epäuskoisena puhujaa)
- Tavallaan. Ohimolohko on muistin
kannalta tärkeä.
- Okei. Selviän tosta. Se on varmaan
taas niin, että muisti on pääosin ohimolohkossa.
- Ei ole.
- No osittain?
- Ei kannata oikeastaan sanoa niinkään.
- Juu ei kannata varmaan sanoa yhtään
mitään (hyvin happamasti).
- Kyllä siitä kannattaa sanoa paljonkin.
Esimerkiksi taitomuistin kannalta ohimolohkolla ei ole paljoakaan väliä. Mutta
deklaratiivisen muistin kannalta se on ihan välttämätön.
- Jaahas… mitäs tämä deklaratiivinen on?
- Se muisti, joka vaatii tietoisen
muistihaun. Sun ei tarvitse pyöräillessä muistella miten pyöräillään, mutta
kokeessa joudut tietoisesti muistelemaan ja ponnistelemaan, että mitä kaikkea on tullut opittua.
- Tarkoitat siis faktojen muistamista.
- Puhutaan mieluummin tietomuistista,
mutta joo. Sen lisäksi deklaratiiviseen kuuluu myös tapahtumamuisti.
- Onko se omaelämäkerrallinen muisti?
- Ei ihan. Tapahtumamuistiin kuuluu myös
sellaiset tapahtumat, jotka eivät suoraan koske sinua.
- Hyvä on… antaudun. Siis ohimolohkossa
tapahtuu toi sun deklaratiivinen muistis… varmaan taas pitää sanoa, että ”pääosin”.
- Hmm… se on vähän mutkikkaampaa.
- Arvasin. (Itkua pidätellen).
- Ensinnäkin nyt puhutaan ns.
mediaalisesta ohimolohkosta ja sen sisällä olevasta hippokampuksesta.
- Ton sun mediaalises minä kyllä ohitan,
mutta okei.. ohimolohko ja sen sisällä oleva hippokampus, mitä niistä.
- Tai jos ollaan tarkkoja, niin ei
oikeastaan pelkkä hippokampus, vaan ”hippocampal formation”, johon kuuluu myös
dantate gyrus, subiculum, presubiculum, parasubiculum ja entorhiniaalinen
ohimolohkon osa.
- Hei… itekin lunttasit. Mä en tota
rimpsua opettele.
- Okei ei tarvikaan… no hippokampus ja pääosin
ohimolohkon aivokuorelta löytyvät alueet ovat välttämättömiä uusien muistojen
syntymiselle. Kuluisalta H.M. potilaalta poistettiin vaikean epilepsian takia
mm. hippokampus molemmista aivopuoliskoista.
- Muunmuassa?
- Jotta pääsisi käsiksi hippokampukseen
täytyy raivata tieltä joitakin muitakin aivorakenteita. En muista mitä, mutta
niillä on taatusti jokin kamalan pitkä ja vaikeasti muistettava nimi, jota et
halua opetella.
- Fair enough.
- Joka tapauksessa, hippokampuksen
poistaminen aiheutti anterogradisen amnesian, eli hän ei oppinut enää uusia
asioita tai tapahtumia. Jos olet nähnyt ”memento” –elokuvan, niin sellaisen.
- Okei. Pitääkö tuo Antero G opetella.
- Anterogradinen amnesia. Pitää.
- Hyvä on. Siis ohimolohko: Vastaa
pääosin kuulemisesta, siellä sijaitsee myös kielen ymmärtämisen kannalta tärkeä
Wernicken alue ja hetkinen… kasvojen tunnistaminen alue, haa muistinpas sen, vaikket sinä puhunut siitä mitään … ja sitten ohimolohkon sisällä on hippokampus, joka on tärkeä uusien muistojen
luomisessa. Hippokampuksen vaurioituminen aiheuttaa anterogradisen amnesian, eli uusien asioiden ja tapahtumien muistaminen kärsii. Onhan
toi aika kamala, mutta kai mä sen opin.
- Paitsi että eihän se tietenkään ole
noin yksinkertaista.
- Ei tietenkään. (Vaipuu maahan, ottaa
sukat jalastaan ja alkaa imeä peukalovarvastaan ja itkeä hiljaa)
- HM:lle tuli nimittäin myös retrogradinen
amnesia, eli muistinmenetys joka kohdistui sairautta edeltävään aikaan.
- Eikös voisi vaan sanoa, että menetti
muistinsa.
- Ei. Koska retrogradinen amnesia on
harvoin täydellinen. HM muisti lapsuutensa tapahtumia, mutta ei mitään ajalta
hieman ennen leikkausta.
- maiskis maiskis, (imee taas varvastaan).
- Tämä on siinä mielessä jännittävää,
että säilömuistot näyttäisivät vaihtavan aivoissa paikkaa. Tai ainakin niin,
että tuoreet muistot tarvitsevat hippokampusta, vanhemmat muistot eivät. Äläkä
enää ime varvastasi, se on rumaa.
- Ok, sillä ehdolla, että mun ei
tarvitse opetella anteroa ja retroa.
- Anterogradista ja retrogradista
amnesiaa. Ok, ei tartte, jos siitä palkkaa lakkaat imemästä varpaitasi. Mutta jaksaisitko
opetella myös sen, että hippokampus on varsin tärkeä navigoinnissa ja paikkojen
hahmottamisessa.
- Onko pakko?
- Ei mutta olisi se kiva. Lääketieteen
nobel vuonna 2014 voitettiin selvittämällä, miten aivojen sisäinen GPS toimii
hippokampuksen… tai hippocampal formationin avulla.
- Okei, hyvä on. Mutta tässä oli nyt
varmaan kaikki ohimolohkosta.
- Ei oikeastaan. Esimerkiksi neurologi
Ramachandran puhuu ”ohimolohkopersoonallisuudesta”. Hän viittaa siihen, että ohimolohko epilepsia
saattaa ehkä muuttaa ihmisen luonnetta. Osalla ohimolohko-epilepsia potilaita
esiintyy kohtausten aikana lähes uskonnollisia kokemuksia. He saattavat kokea
universuminen todellisuuden paljastuneen heille tai jumallisen läsnäoloa tms.
Ramachandran pohtii, että usein toistuvat kohtaukset saattavat muuttaa aivoja niin, että ihmiselle kehittyy ”ohimolohkopersoonallisuus” – hänellä on
korostunut taipumus kokea asioita kosmisesti, filosofisesti ja
uskonnollisesti merkittävinä. Ramachandran
pohtii, että ehkä meillä on kaikilla tuo kyky… saatamme kokea huikaistumisen
hetkiä aamuöisellä uintiretkellä tai katsoessamme tähtitaivasta. Ohimolohkoepilepsia voi vahvistaa noita hermoratoja niin, että tavallinen
kivenmurikkakin herättää kosmisen huikastumisen. Arvellaan, että mm. kirjailja
Dostojevskillä olisi ollut ohimolohko-persoonallisuus.
- Tuohan on oikeastaan aika
kiinnostavaa. Mikset kertonut tuota heti alussa? Olisin ollut paljon
kiinnostuneempi ohimolohkosta tuon jälkeen.
- No… koska koko juttu on varsin
spekulatiivinen. Nuo pikkumaisia käsitejakoja vaativat asiat tiedetään aika
varmasti. Brocan ja Wernicken alueen ja hippokampuksen vaurioita on tutkittu
paljon. Ohimolohkopersoonallisuus on enemmän alustavaa arvailua kuin tiedettä.
- Joo, ja jos siitä joskus tulee
valtavirtatiedettä, niin se tarkentuu kamalasti ja joudun opettelemaan lisää pikkumaisia käsitejakoja ja pitkiä latinankielisiä aivoalueita.
http://www.hs.fi/tiede/a1461812229393
Ja sen jälkeen saat palkkioksi spekuloida Ramachandran kanssa:
https://www.youtube.com/watch?v=qIiIsDIkDtg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti