maanantai 25. heinäkuuta 2016

OHIMOLOHKO (Temporal lobe)


- Aivotutkimus on suunniteltu tekemään opiskelijat hulluiksi.
- Miten niin?
- Koska mikään ei ole helppoa ja suoraviivaista. Näkeminen ei voi tapahtua pelkästään takaraivolohkon näköalueella, vaan vähän siellä sun täällä. Kun siirrytään ohimolohkoon, meno menee entistä villimmäksi.
- Jaa… ei kai se nyt niin ihmeellistä. Ohimolohkossa oli kuuleminen ja …
- Ei noin voi sanoa. Kuuloaivokuori on kyllä ohimolohkossa, ja se hoitaa kuulemisen perusjutut, mutta esimmerkiksi päälaenlohkossa on alue, jossa kuultua, nähtyä ja kehossa tunnettua yhdistellään. Ohimolohkon sisältä taas löytyy mantelitumake joka lisäilee kuultuun tunne-elämyksiä.
- Okei. Voiko sanoa, että näkeminen tapahtuu pääosin takaraivonlohkossa ja kuuleminen pääosin ohimolohkossa. Se olisi ihan helppoa. Lisää aina vaan tuo ”pääosin”.
- No joo. Mutta sitten tullaan kielellisiin kykyihin. Ohimolohko on kielellisten kykyjen kannalta aivan keskeinen, mutta et silti voi sanoa, että kieli toteutuu pääosin ohimolohkossa.
- Miksen?
- Koska puheen tuottamisen kannalta olennainen Brocan alue onkin otsalohkossa.
- Mitäs se ohimolohko sitten tekee.
- Siellä on mm. Wernicken alue, joka on tärkeä kielen ymmärtämisen kannalta.
- Okei. Anna kun arvaan: Se on tärkeä alue, muttei ainoa.
- Jep.
- Ei toikaan ole kauhean paha. Sanoo vaan, että puheen tuottaminen on otsalohkossa Brocan alueella ja puheen ymmärtäminen ohimolohkon Wernicken alueella.
- Mitä unohtu?
- Pääosin Brocan ja pääosin Wernicken alueella.
- Okei. Mutta ei tuokaan ihan riitä.
- Eipä tietenkään (narskuttelee hampaitaan).
- Brocan alue ei nimittäin pelkästään vastaa puheen tuottamisesta, vaan osallistuu jollakin tavoin myös kielioppiin. Sitten jos puhutaan lukemisesta ja kirjoittamisesta…
- Anteeksi että puhun päälle, mutta mä en pysty ottaa enää lisää vastaan. Otsalohkon Broca on pääosin puhuminen ja ohimolohkon Wernicke pääosin ymmärtäminen. Se saa nyt riittää.
- Ok. Mutta ohimolohkon tärkein tehtävä oikeastaan puuttuu.
- Jaa että tää oli vasta veryttelyä (tuijottaa epäuskoisena puhujaa)
- Tavallaan. Ohimolohko on muistin kannalta tärkeä.
- Okei. Selviän tosta. Se on varmaan taas niin, että muisti on pääosin ohimolohkossa.
- Ei ole.
- No osittain?
- Ei kannata oikeastaan sanoa niinkään.
- Juu ei kannata varmaan sanoa yhtään mitään (hyvin happamasti).
- Kyllä siitä kannattaa sanoa paljonkin. Esimerkiksi taitomuistin kannalta ohimolohkolla ei ole paljoakaan väliä. Mutta deklaratiivisen muistin kannalta se on ihan välttämätön.
- Jaahas… mitäs tämä deklaratiivinen on?
- Se muisti, joka vaatii tietoisen muistihaun. Sun ei tarvitse pyöräillessä muistella miten pyöräillään, mutta kokeessa joudut tietoisesti muistelemaan ja ponnistelemaan, että mitä kaikkea on tullut opittua. 
- Tarkoitat siis faktojen muistamista.
- Puhutaan mieluummin tietomuistista, mutta joo. Sen lisäksi deklaratiiviseen kuuluu myös tapahtumamuisti.
- Onko se omaelämäkerrallinen muisti?
- Ei ihan. Tapahtumamuistiin kuuluu myös sellaiset tapahtumat, jotka eivät suoraan koske sinua.
- Hyvä on… antaudun. Siis ohimolohkossa tapahtuu toi sun deklaratiivinen muistis… varmaan taas pitää sanoa, että ”pääosin”.
- Hmm… se on vähän mutkikkaampaa.
- Arvasin. (Itkua pidätellen).
- Ensinnäkin nyt puhutaan ns. mediaalisesta ohimolohkosta ja sen sisällä olevasta hippokampuksesta.
- Ton sun mediaalises minä kyllä ohitan, mutta okei.. ohimolohko ja sen sisällä oleva hippokampus, mitä niistä.
- Tai jos ollaan tarkkoja, niin ei oikeastaan pelkkä hippokampus, vaan ”hippocampal formation”, johon kuuluu myös dantate gyrus, subiculum, presubiculum, parasubiculum ja entorhiniaalinen ohimolohkon osa.
- Hei… itekin lunttasit. Mä en tota rimpsua opettele.
- Okei ei tarvikaan… no hippokampus ja pääosin ohimolohkon aivokuorelta löytyvät alueet ovat välttämättömiä uusien muistojen syntymiselle. Kuluisalta H.M. potilaalta poistettiin vaikean epilepsian takia mm. hippokampus molemmista aivopuoliskoista.
- Muunmuassa?
- Jotta pääsisi käsiksi hippokampukseen täytyy raivata tieltä joitakin muitakin aivorakenteita. En muista mitä, mutta niillä on taatusti jokin kamalan pitkä ja vaikeasti muistettava nimi, jota et halua opetella.
- Fair enough.
- Joka tapauksessa, hippokampuksen poistaminen aiheutti anterogradisen amnesian, eli hän ei oppinut enää uusia asioita tai tapahtumia. Jos olet nähnyt ”memento” –elokuvan, niin sellaisen.
- Okei. Pitääkö  tuo Antero G opetella.
- Anterogradinen amnesia. Pitää.
- Hyvä on. Siis ohimolohko: Vastaa pääosin kuulemisesta, siellä sijaitsee myös kielen ymmärtämisen kannalta tärkeä Wernicken alue ja hetkinen… kasvojen tunnistaminen alue, haa muistinpas sen, vaikket sinä puhunut siitä mitään … ja sitten ohimolohkon sisällä on hippokampus, joka on tärkeä uusien muistojen luomisessa. Hippokampuksen vaurioituminen aiheuttaa anterogradisen amnesian, eli uusien asioiden ja tapahtumien muistaminen kärsii. Onhan toi aika kamala, mutta kai mä sen opin.
- Paitsi että eihän se tietenkään ole noin yksinkertaista.
- Ei tietenkään. (Vaipuu maahan, ottaa sukat jalastaan ja alkaa imeä peukalovarvastaan ja itkeä hiljaa)
- HM:lle tuli nimittäin myös retrogradinen amnesia, eli muistinmenetys joka kohdistui sairautta edeltävään aikaan.
- Eikös voisi vaan sanoa, että menetti muistinsa. 
- Ei. Koska retrogradinen amnesia on harvoin täydellinen. HM muisti lapsuutensa tapahtumia, mutta ei mitään ajalta hieman ennen leikkausta.
- maiskis maiskis, (imee taas varvastaan).
- Tämä on siinä mielessä jännittävää, että säilömuistot näyttäisivät vaihtavan aivoissa paikkaa. Tai ainakin niin, että tuoreet muistot tarvitsevat hippokampusta, vanhemmat muistot eivät.  Äläkä enää ime varvastasi, se on rumaa.
- Ok, sillä ehdolla, että mun ei tarvitse opetella anteroa ja retroa.
- Anterogradista ja retrogradista amnesiaa. Ok, ei tartte, jos siitä palkkaa lakkaat imemästä varpaitasi. Mutta jaksaisitko opetella myös sen, että hippokampus on varsin tärkeä navigoinnissa ja paikkojen hahmottamisessa.
- Onko pakko?
- Ei mutta olisi se kiva. Lääketieteen nobel vuonna 2014 voitettiin selvittämällä, miten aivojen sisäinen GPS toimii hippokampuksen… tai hippocampal formationin avulla.
- Okei, hyvä on. Mutta tässä oli nyt varmaan kaikki ohimolohkosta.
- Ei oikeastaan. Esimerkiksi neurologi Ramachandran puhuu ”ohimolohkopersoonallisuudesta”.  Hän viittaa siihen, että ohimolohko epilepsia saattaa ehkä muuttaa ihmisen luonnetta. Osalla ohimolohko-epilepsia potilaita esiintyy kohtausten aikana lähes uskonnollisia kokemuksia. He saattavat kokea universuminen todellisuuden paljastuneen heille tai jumallisen läsnäoloa tms. Ramachandran pohtii, että usein toistuvat kohtaukset saattavat muuttaa aivoja niin, että ihmiselle kehittyy ”ohimolohkopersoonallisuus” – hänellä on korostunut taipumus kokea asioita kosmisesti, filosofisesti ja uskonnollisesti  merkittävinä. Ramachandran pohtii, että ehkä meillä on kaikilla tuo kyky… saatamme kokea huikaistumisen hetkiä aamuöisellä uintiretkellä tai katsoessamme tähtitaivasta. Ohimolohkoepilepsia voi vahvistaa noita hermoratoja niin, että tavallinen kivenmurikkakin herättää kosmisen huikastumisen. Arvellaan, että mm. kirjailja Dostojevskillä olisi ollut ohimolohko-persoonallisuus.
- Tuohan on oikeastaan aika kiinnostavaa. Mikset kertonut tuota heti alussa? Olisin ollut paljon kiinnostuneempi ohimolohkosta tuon jälkeen.
- No… koska koko juttu on varsin spekulatiivinen. Nuo pikkumaisia käsitejakoja vaativat asiat tiedetään aika varmasti. Brocan ja Wernicken alueen ja hippokampuksen vaurioita on tutkittu paljon. Ohimolohkopersoonallisuus on enemmän alustavaa arvailua kuin tiedettä.
- Joo, ja jos siitä joskus tulee valtavirtatiedettä, niin se tarkentuu kamalasti ja joudun opettelemaan lisää  pikkumaisia käsitejakoja ja pitkiä latinankielisiä aivoalueita.
- Jeps... ja minä tietysti yksinkertaistin asioita hirveästi. Jos hermosi kestävät, voit katsoa oheisesta linkistä videon "aivoatlaasta". 
http://www.hs.fi/tiede/a1461812229393

Ja sen jälkeen saat palkkioksi spekuloida Ramachandran kanssa: 

https://www.youtube.com/watch?v=qIiIsDIkDtg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti