STRESSIN OIREET

Miksi ihmeessä pitäisi opiskella erikseen stressin oireet? Luulisi sitä jokaisen tietävän, onko stressaantunut vai ei. Itse asiassa haitallisen stressin tunnistaminen ei kuitenkaan ole aivan helppoa. Kummallisen usein saatamme pitää stressioireita esim. luonteenpiirteinä.

Kun tein yliopistossa lopputyötäni, havaitsin liialliseksi kasvaneen stressin tavastani syödä jäätelöä. Usein kun kirjoittaminen takkusi, päätin pitää "jäätelönmittaisen" tauon. En kuitenkaan enää osannut nautiskella. Konemaisen tehokkaasti söin suklaakuoren ja siirryin siitä vaniljaosaan - paljoakaan maistamatta. Jäätelönsyömisessäkin oli tärkeintä nopeus ja tehokkuus, suoritin nautiskelua.

Toisinaan kohtaa ihmisiä, jotka tuntuvat kovilta, huumorintajuttomilta ja konemaisilta. Helposti ajattelee, että semmoisia ovat luonteeltaan, ikäviä. Paljon todennäköisempää on, että ovat luonteeltaan ihan kivoja, mutta tällä hetkellä turhan stressaantuneita. Tutun attribuutioteorian mukaisesti - kyse on tilapäisestä eikä pysyvästä syystä.

Yksi vakavan stressin oireista on kyynistyminen: ihminen ajattelee työn tai opiskelun olevan kovin turhaa ja merkityksetöntä. Yliväsynyt ja kyynistynyt sairaanhoitaja suhtautuu potilaisiinsa mekaanisesti, keskittyy suorittamaan hoitotoimenpiteitä yhtä ulkokohtaisesti kuin autoa korjaisi. Kyynistynyt opettaja ajattelee, ettei hänen työllään ole mitään väliä ja papattaa juttunsa paljoa välittämättä kuunteleeko kukaan. Kyynistynyt opiskelija ei usko opiskelujen hyödyttävän häntä millään tavoin, ja tekee läksynsä innotta ja korkeintaan opettajan tai vanhemman mieliksi. Kyynistymiseen kuuluu myös epäluuloinen suhtautuminen muihin ihmisiin ja näiden motiivien epäileminen sangen itsekkäiksi. Luultavasti on ihmisiä, jotka ovat kyynisiä luonteeltaan ja maailmankuvaltaan, mutta luultavimmin kyse on stressioireesta. Tällainen ihminen saa intonsa ja lämpönsä takaisin, jos hänen stressinsä hoidetaan. Hyvä alku on jo se, että muut ihmiset tajuavat, mistä on kyse. Loppuun palamisen kynnyksellä hoiperteleva ei ole huono sairaanhoitaja, opettaja tai opiskelija. Hän vain on niin hirveän väsynyt, ettei tavanomainen lepo riitä.  

Yksi stressin oire on välttely. Suosikkiesimerkkini tästä on Kiinan viimeinen keisari. Hänet oli kasvatettu kungfutselaisten viisauksien ja kirjallisuuden avulla. Hän tunsikin ne oikein hyvin ja hänen oikeinkirjoituksensa oli loistavaa. Sen sijaan hän ei tiennyt paljon mitään siitä, miten maata pitäisi johtaa tai miten käydä sotaa. Kun lähettiläät toivat viestejä, että Kiina kärsi jatkuvasti hirmuisia tappioita Japania vastaan käydyssä sodassa, keisari alkoi korjata viestien oikeinkirjoitusta. Koska hän ei tiennyt, miten ratkaista todelliset ongelmat, hän yritti käydä käsiksi johonkin jota osasi. Olkoonkin, että se oli tuossa tilanteessa aika järjetöntä.  Hieman samoin koetta stressaava opiskelija voi äkkiä löytää motivaation siivota huoneensa.

Viisautta olisi tietenkin nostaa päänsä pensaasta ja kohdata vaikeudet, tehdä se mitä on tehtävissä. Helpommin sanottu kuin tehty. Varsinkin kun yksi pitkittyneen stressin oireista on suhteellisuuden tajun menettäminen. Väsyneenä pienetkin asiat ärsyttävät, pikkuviljen hilpeys tuntuu tahalliselta riidanhaastamiselta ja pienetkin vaikeudet ylipääsemättömiltä. Stressaantunut ihminen saattaa myös paisutella mielessään pieniä virheitään ja kuvitella pelin olevan menetetty, vaikka paljon olisi vielä tehtävissä.

Stressin oireiden tunnistaminen on hyvä alku. Stressiään ei voi käskemällä lähettää pois, mutta on hyvä oppia tunnistamaan, milloin omissa ajatuksissa puhuu enemmän stressipupu kuin oma itse, tunnistaa tilanteet, jolloin ajattelukyky ja harkinta on alkanut siirtyä itseltä stressille.

Lepääminen auttaisi, mutta sekin on helpommin sanottu kuin tehty. Stressaantuneen ihmisen ajatukset voivat pyöriä huolissa, murheissa ja mahdottomissa haasteissa, vaikka hän ulkoisesti lekottelisi Yyterin hiekkarannalla. Pingottunut ihminen ei hyödy siitä, jos häntä käsketään rentoutumaan. Rentoutumisesta voi tulla samanlaista suorittamista kuin meikäläisen edellä mainitusta jäätelönsyönnistä. Jälleen kerran tämän asian tunnistamisesta on hyötyä. Pingottunut ihminen voi tajuta, että hänen täytyy antaa mielelleen hieman aikaa. Jos on ollut kovin uupunut, kyky nauttia ja levätä ei palaa ehkä aivan heti. Itselleni lenkkeily on ollut hyvää stressinpurkutekemistä. Liikkumiseen on voinut purkaa levottumuuttaan ja pitkän lenkin jälkeisessä väsymyksessä mielikin on hiljalleen alkanut rentoutua. Jokaisen täytyy kuitenkin löytää omat stressilääkkensä - liikunta ei auta kaikkia.

Stressaantuneen ihmisen arvomaailma saattaa muutua kovin kovaksi. "Voittaja ottaa kaiken ja luuserit haisee" -asenne tekee elämästä tarpeettoman rankkaa. Toipumisen kaava on jälleen sama - kovista asenteistakaan ei yleensä voi luopua noin vain. Sekin ottaa hieman aikaa, että alkaa taas huomata maailmassa olevan paljon sellaista arvokasta, johon ei liity kilpailua ja arviointia. Parhaat ihmissuhteista esimerkiksi.

Tämän blogin tavoite on harjoitella tuttujen psykologian käsitteiden soveltamista arjen ilmiöhin. Jos haluat kommentoida (asiallisesti tietenkin), se on erittäinkin tervetullutta. Eri mieltäkin saa olla. Hauskaa on myös se, jos sinulla on omia ehkä hivenen toisenalaisia esimerkkejä.