ITSENSÄ TOTEUTTAVA ENNUSTE

- Milloin meille opetetaan jotakin syvällistä? Kyselin hiljaa mielessäni psykologian yliopisto-opintojeni alussa. Olin odottanut, että eteeni avautuisi viikottain häikäiseviä älyllisiä oivalluksia ja minusta tulisi mielettömän viisas ihminen.
Niin ei käynyt koskaan. Ja hyvä niin.

Silloin en osannut arvata, että monet parhaista oivalluksistani tulisin saamaan lukiosta tuttujen ja varsin yksinkertaisten käsitteiden avulla. Vaikka käsitteen määritelmän voi oppia alle minuutissa, ainakin minulta on mennyt vuosia oppia käyttämään psykologian käsitteitä mielekkäästi. Yksi tällainen käsitteiden harmaavarpunen on "itsensä toteuttava ennuste". Arkisuudestaan huolimatta se on varsin selitysvoimainen.

Itsensä toteuttava ennuste on uskomus tai ennakointi, jonka takia ihminen toimii niin, että uskomus toteutuu. Esimerkiksi jos uskon horoskooppiin, joka lupaa, että tänään kohtaan elämäni rakkauden, saatan olla normaalia aktiivisempi ja rohkeampi - toimin siis tavalla, joka lisää ennustuksen toteutumisen todennäköisyyttä.

On itse asiassa valtava määrä psykologian käsitteitä, joiden mielekkyys kasvaa, kun ne yhdistää itsensä toteuttavan ennusteen käsitteeseen. Tässä muutama:

selviytymisennuste - tarkoittaa uskomusta siitä, onnistuuko jossakin vai ei. Jos opiskelija ei usko voivansa menestyä kokeessä (alhainen selviytymisennuste), hän menettää intonsa opiskella, tulee kokeeseen valmistautumattomana ja todellakin menestyy huonosti.

optimismi - toteuttaa itsensä samalla logiikalla. Jos suhtaudun asioihin toiveekkaasti, olen sitkeämpi eikä ahdistus haittaa toimintaani. Tätä voi soveltaa myös ystävien hankkimiseen. Jos uskon, että minusta voidaan pitää, minun on helpompi käyttäytyä miellyttävästi kuin, jos uskon ihmisten olevan minua vastaan. Liioiteltu optimismi tosin johtaa epärealistisiin odotuksiin ja pettymyksiin: jos odotan toisen ihmisen heti valtavasti ihailevan minua, olen pettynyt, vaikka tapaaminen olisi sujunut hyvin.

stereotypiat ja ennakkoluulot:  jos uskon nuorison olevan kelvotonta sakkia, kohtelen heitä huonosti, ja he vastaavat käyttäytymällä ikävästi. Nuoriso ei siis ole kelvotonta, mutta voin luuloillani ja käytökselläni tehdä heistä ikäviä minua kohtaan. Samalla logiikalla rasisti suhtautuu toisten rotujen edustajiin ikävästi ja provosoi itselleen huonoja kokemuksia ennakkoluulojensa kohteista.

Kun oikein pääsee vauhtiin, huomaa itsensä toteuttavaa ennustetta hieman joka puolella. Oletko esimerkiksi varma, että lempiaineesi koulussa on todella aidosti paljon kiinnostavampi kuin jokin inhokkiaineesi? Vai onko kysymys siitä, että kielteiset odotukset saavat sinut olemaan ajatuksissasi ja pitämään ikävää, myönteiset odotukset osallistumaan ja viihtymään? Myönnetään, ei tämä aina päde, pelottavan usein kylläkin. Itse jouduin syömään nöyryyspullaa neuropsykologian suhteen. Se oli inhokkiaineeni yliopistossa ja haukuin sitä kavereilleni. Erinäiset elämäntilanteet  pakottivat minut perehtymään "neuroon" paremmin, innostuin valtavasti ja nyt se on yksi suosikeistani. Vika ei ollut neurossa (eikä neuron luennoitsijoissa), vaan nyrpeässä asenteessani, joka teki luennoista tylsiä - itsensä toteuttava ennuste siis.

Henkilökohtaisuuksista puheen ollen... kun olin nuori, olin vielä ylipainoisempi kuin nykyään. Siitä syystä pelkäsin, ettei kukaan nainen voi minua rakastaa. Tuo uskomus johti minut pätemään aivan vimmatusti. Yritin tavallaan älylläni korvata sen, mitä ulkonäöstä puuttui. Tosiassa päteminen vain karkoitti ympäriltäni ihmisiä. Itseään toteuttava ennuste jälleen.

Tietenkään itseään toteuttava ennuste ei päde aina. Joskus saatan olla erityisen innostunut ihmisestä /tapahtumasta/oppiaineesta tms., koska se paljastuu niin paljon odotuksiani paremmaksi. Näin käy varsinkin silloin, kun opin varomaan itsensä toteuttavaa ennustusta, herkistyn sille, että saatan kielteisellä asenteella pilata hienoja juttuja. Mikä parasta: kaikki ei ole aina minusta itsestäni kiinni. Niinpä minäkään en onnistunut karkoittamaan kaikkia ihmisiä luotani. Sain mukavia kokemuksia ja aloin uskoa, että ehkäpä minustakin voi joku pitää. Varsinkin jos en ihan vimmatun ahdistuneesti yritä miellyttää tai päteä.


Tämän blogin tavoite on harjoitella tuttujen psykologian käsitteiden soveltamista arjen ilmiöhin. Jos haluat kommentoida (asiallisesti tietenkin), se on erittäinkin tervetullutta. Eri mieltäkin saa olla. Hauskaa on myös se, jos sinulla on omia ehkä hivenen toisenalaisia esimerkkejä.